Letra de Nahkatukka

Hänen elämänsä oli aina onnekasta
Mutta yhtenä aamuna tajusi hän vasta:
Voi mies olla onneton jos näkyy liikaa otsasta
Kiroili hän: "saateri, tässä sitä ollaan"
Itsetunto laski heti osapuilleen nollaan
Oli harvassa karvat myös, hänen ohimolla
Mies oli; ratketa raivoissaan, ajatus katkera aivoissaan
Iskeä koskaan voi naista en, päälaki paljaana paistaen
Käsi kampaan tarttui ja kastoi sen veteen
Sieltä täältä sivalteli hiuksia eteen
Piikit painoi hän, syvälle orvasketeen
Hän rauhoittui ja pulmasta päässeensä luulee
Pienoine hymyn heräkin jo tuli huuleen
Mutta ulos mennessään törmäili hän, vastatuuleen
Mies tunsi: elävänsä turhaan
Sanoi hän: "vielä mä itseni murhaan"
Haaveensa kaikki valui hukkaan
Kuka nyt ihastuis nahkatukkaan
Hän haiveniaan kampaili aamusta iltaan
Ei saanut rauhaa kauhuajatuksiltaan
Kohta kuulun Kojakin ja Urho Kekkosen kiltaan
Sai epätoivo kaikkensa hänet yrittämään
Kun hupenivat hapset vain muutamaan jämään
No peruukilla varmaankin jo hitaan hämään
Mies tunsi joutuneensa loukkuun
Tarttui pеruukki ongenkoukkuun
Sitten hän tuumas: "nyt tää riittää, ei sе mitään vaik' pää kiiltää"
Hän seestyi ja hyväksyi myös kallonsa mallin
Sen suojaksi joskus hän asetteli knallin
Senkin nappas sittemmin, lämpöpuhallin
Lopulta hän aatteli, "en enää suutu
Pääasia on ettei huumori puutu
Vaikka päästä heijastuu, ikkunaruutu"
Mies tuli niin onnelliseksi, ei jäänytkään yksinäiseksi
Sai kauniin vaimon puolisoksi
Hän nääs ryhtyi rockmuusikoksi