Letra de Kuvastaja

Ääni korkealta kantaa, ääriin aution maan
Kesken seinään unen mustaan, tuulet tuntea saan
Surun siivet yllä vuorten, jäinen kristalli kuvastaa
Kiven juuret vanhat väsyneet herää pitkästä unestaan

Harjut kylkeään kääntää
Suuren taakan musertaa
Äänet kuolleen kansan
Kivivankilaan kuolemaan

Ääni korkealta kuiskaa, miksi yksin kulkea saan?
Kuoleman unohtamana unohdusta odotan
Syyt tuskan murheen kauan sitten katosi
Kun kuvastajaan katsoin jäin yksin iäksi

Tunnen tuulen
Sen äänen kuulen
Maailman kasvot
Syyttäen katsoo